Takahelman muotoilua ja korjauslaminointeja

Corveten takahelmassa ollut alahelmapala oli kitattu osittain kiinni perään, ja aloimme varmuuden vuoksi tekemään lasikuidusta varapalaa, vaikka Kimi olikin tilannut uuden. Uutta ei kuulunut, ja lopuksi varahelma otettiin toden teolla työn alle.

Takahelma.jpg
Takahelmapala oli jo valmiiksi irti auton saapuessa koululle.
Parsimista.jpg
Riku Koivula kittasi ja parsi kasaan vanhan helman kappaleet. Tästä työstä tuloksena saimme käyttökelpoisen lestin eli muotin varsinaista muottia varten. Lesti päällystettiin liukaspintaisella pakkausteipillä ja vahattiin kunnolla muotin irroittamiseksi.

Takahelman laminointia

Varsinainen muotti irroitettiin lestistä, jonka jälkeen muotin sisäpintaan liimattiin teippi ja teipin pinta vielä vahattiin irrotusvahalla. Tämän jälkeen uusi takahelma sitten laminoitiin muottiin. Laminointityö vaatii kunnolliset suojaimet ja riittävän työtilan ilmanvaihdon.
kuituhelma.jpg
Takahelman korjauspala muotista irrotettuna. Teippi jättää pienet urat laminoinnin pintaan, mutta laskimme että helman kittaaminen teipin jäljiltä on pienempi työ kuin lestin ja muotin täydellinen viimeistely.
viilausta.jpg
Korjauspala pestiin ohenteella(tinnerillä) pariin kertaan ennen jatkokäsittelyä. Kappaleeseen piirrettiin oikeat muodot tussilla, jonka jälkeen kappale muotoiltiin lähelle alkuperäistä.
Villesovittaa.jpg
Ville Kivistö sovittaa lähes oikeaan muotoon viilattua korjauspalaa. Olimme jo aikaisemmin pistäneet merkille helman olevan lähinnä kitistä tehty. Päädyimme laminoimaan helman kiinteäksi osaksi koria, sillä varsinkin puskurilinjan alapuolinen alue vaati muutenkin kaiken jälkikäteen suoritettujen korjausten poistamista.
MarikaVille.jpg
Nopeutetut Marika Laine ja Ville Kivistö laminoivat helman kiinni ensin taustapuolelta, jotenkin kovin filosofisen näköistä toimintaa juuri kuvanottohetkellä... Oppilaiden suojavarustus on riittävä laminointiin, mutta raitisilmasuojaimetkaan eivät olisi pahitteeksi, varsinkin jos laminointia suorittaisi säännöllisesti.
Viistot.jpg
Kun helman taustaan tehty laminointi on kuivunut, aloitettiin saumojen viistäminen jotta ulkopintaan tuleva laminointi voidaan aloittaa. Marikalla imuriletkun pitäjälle sopiva varustus.
Helmakiinni.jpg
Takahelma laminoituna paikalleen. Tästä kuvasta ilmenee myös keulan korjauksen laajuus, lähes koko keulapala on laminoitu yli... Takahelman laminoinnissa on viimeistely vielä tekemättä.

Konepeiton laminointia

Konepeitossa oli paljon aikaisempia korjauksia ja muutostöitä suoritettu, monella eri materiaalilla ja tyylillä. Päätimme kaivaa kaikki ylimääräiset ainesosat pois konemuovista sekä porata L88-korotuksen yhteydessä kitillä paikatut niittien reiät auki.
Reikia.jpg
Aikaisempi customoija oli ainakin kiinnittänyt riittävällä määrällä niittejä scoopin konemuoviin ennen laminointia... Viistimme reiät noin parin kolmen sentin säteellä reikien ympäriltä.
kuitumattoa.jpg
Seuraavaksi leikkasimme laskuitumatosta sopivat suikaleet vahvistamaan ulkopintaan laminointia. Halkaisimme maton saadaksemme hieman ohuemman, vähemmän kittausta vaativan kerroksen ulkopintaan, mutta riittävän kuitenkin jotta reiät eivät enää nouse näkyviin valmiiseen pintaan ajan myötä. Huomaa että kaikki maali tulee poistaa kuidun alta, muuten korjaus ei ole pitkäikäinen.
Riikka.jpg
Riikka Tapola levittää hartsia ennen kuitumaton asettamista paikalleen. Riikalla on moottorikäyttöinen aktiivihiilisuojain, joka puhaltaa raitista ilmaa kasvoille suojaten samalla silmiäkin. Riikka on ns. luja-opiskelija, joka tarkoittaa että hän suorittaa lukion samaan aikaan kuin pintakäsittelyn perustutkinnon.
Riikkahartsi.jpg
Lasikuitumattoa pitää "töpöttää" pensselin tai telan avulla hartsia lisäten niin kauan että kuidut muuttuvat läpikuultaviksi, jolloin hartsi on imeytynyt riittävästi.
konemuovisisus.jpg
Kun konemuovin ulkopintaan laminoitu hartsi oli kuivunut, täytimme reiät hartisilla sisäpuoleltakin. Viistimme kaikki reiät noin sentin parin alueelta ja täytimme viisteen hartsilla.
konemuovikorjaus.jpg
Konemuovin sisäpintaan ruiskutettiin valkoinen kiveniskumassa, josta kaikki halkeamat ja virheet erottuivat hyvin. Korjasimme halkeaman SEM-muovikorjausaineella, joka on tarkoitettu vaikeiden tai tuntemattomien muovikohteiden korjaamiseen.
muovikorjausta.jpg
Halkeamaan painetaan muovikorjausmassa sormea apuna käyttäen.
topottelya.jpg
Korjaus viimeistellään töpöttelemällä pintaan superlonilla samankaltainen struktuuripinta kuin helmamassassa.
Hotrodblack.jpg
Konemuovin sisäpintaan ruiskutettiin korjausten jälkeen SEM:n Hot Rod Black, mattamusta joka säilyttää sävynsä ja pintansa vaikka joutuisikin hieman koville käytössä. Kuvassa Anna Lintunen ruiskutusvuorossa.

Oppilaiden työinto on säilynyt koko projektin ajan kiitettävänä ja olemme saaneet arvokasta kokemusta lasikuitukorisen auton korjauksesta. Seuraavassa viikkopäivityksessä katsotaan miten puhtaaksi kori on saatu vanhasta maalista sekä mietitään mistä nyt verrattain yleinen sanonta koulun työsalissa; "...kohta lintu nokkii.." on saanut alkunsa.
:-)

Jari Välkkynen
Opettaja
pintakäsittely
Koulutuskeskus Tavastia